lauantai 27. tammikuuta 2018

Äitihetket, top 5

Tiedättekö sen tunteen, kun tajuaa, että nyt tuli alisuoritettua ihan perusteellisesti? Se hetki, kun huomaa, että tämä vanhemmuushomma ei mennyt niin kuin Strömsössä tai ei oikeastaan niin kuin kokonaisessa saaristossa?

Sillä niitä hetkiähän tulee. Tässä lyhyt kooste.

Se hetki, kun päiväkodin eteisessä tuntematon isä hymyilee sinulle ja toteaa ”Vähän kevyempi varustus tänään”.
Ulkolämpötila oli noin +5 ja nostin parhaillaan lasta rattaista päiväkodin portaille. Sillä oli päällään sisävaatteet, pipo ja kengät. Oli ollut vähän vaikeampi lähtö, joten olin vain eteisessä sullonut lapsen rattaisiin ja peiton päälle, haalari ja muut releet kassiin ja äkkiä menoksi. Lapsi istui paikallaan koko matkan päiväkotiin. Ehkä se oli kylmästä kankeana.

Se tunne, kun naapurin äiti ei uskonut, että olit tosissasi.
Olin kertonut naapurin kanssamutsille, että yöpuvut ovat ajanhukkaa ja lapsen voi hyvin pukea illalla päiväkotivaatteisiin, säästyy aamulla tappelulta. Kaveri purskahti nauruun, sitten hyytyi, tuijotti minua ja kysyi vähän kankeasti ”Oletko sä tosissasi?”. Jep, olin.

Hetki, jolloin lapsen iltapesu suoritettiin vaatteet päällä.
Se ilta, jolloin koko homma tehtiin vaikeimman kautta. Lapsi oli jostakin syystä päättänyt, että iltapesu on saatanasta. Mikään ei auttanut. Lopulta oltiin pisteessä, jossa hirveällä karjunnalla oltiin jo suihkukopissa, mutta ipana ei suostunut ottamaan paitaa pois päältä, koska leopardikuva. Selitin hänelle kymmeneen kertaan, että jos hän ei anna nyt riisua paitaa, suihkutan hänet vaatteet päällä. Ei antanut. Ja suihkutin. Huuto meinasi halkaista kaakelit kylppärissä. Mies sai lopulta hysteerisen lapsen rauhoiteltua ja sen jälkeen käytiin neuvottelu aiheesta ”Kyllä se kuivuu päällä!” jolloin mukula olisi halunnut likomärän paidan yövaatteeksi. Lienee turha mainita, että tässä kohtaa avantouintiretki Suomenlinnaan alkoi tuntua ihan loistavalta ajatukselta.

Hetki päiväkodissa lasta noutaessa, kun saat infon, jota et olisi halunnut.
”Joo, ihan sellainen pikku juttu, että nuo Ipanaattorin kuravaatteet ovat sisäpuolelta homeessa.” Okei. Vuoden äiti-palkinto tänne, kiitos.

Se hetki, kun tajusit, että et ole kiroillut tarpeeksi hiljaa
Yritin saada oikuttelevaa dvd-levyä toimimaan ja jouduin myöntämään lapselle tappioni: tämä ei nyt toimi. Lapsi katsoi laitetta ja totesi miettivästi ”V***u saat**a. Hei hoi hupsista. Tarttisi vissiin vähän varoa puheitaan tästä eteenpäin.

Sellaisia. Mitäs huippuhetkiä teillä on vanhemmuuteen sisältynyt?