lauantai 3. joulukuuta 2016

Iltavirkun itkuvirsi

Olen kuullut sellaisesta asiasta kuin vanhempien oma aika. Sitä kuulemma vietetään iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan ja vanhemmat vielä valvovat.

Minun kirjoissani tällainen vanhempainaika sijoittuu samaan kategoriaan lumimiehen ja Loch Nessin hirviön kanssa; monet väittävät nähneensä, mutta kun ei ole vielä omalle kohdalle osunut, en ole ihan varma tarinan todenmukaisuudesta.

Ipanaattori2014 on ollut monella tapaa helppo tapaus, mutta tyyppi on hyvin sitkeä iltavirkku. Kuluneen kahden ja puolen vuoden aikana olen päässyt toteamaan, että lapsen luontainen unirytmi on jotakin sellaista, jota ei ihan noin vain siirrellä.

Ensimmäisen vuoden ajan Ipanaattori2014:n nukahtamisaika oli melko tarkalleen klo 01.00 joka yö. Mies oli melko kanveesissa; hän hoiti nukuttamisen, meni yhdeltä vähäksi aikaa sohvalle katselemaan telkkaria ja simahti sen jälkeen työhuoneen sohvalle, josta nousi aamulla yhdeksäksi töihin. Itse pääsin vähän aiemmin nukkumaan, mutta en paljoa, koska imetys.

Kuulimme kaikki mahdolliset kertomukset siitä, milloin tämä rytmi rupeaa aikaistumaan. Paremmin tietävien mukaan lapsen iltanukkumaanmeno aikaistuisi luonnostaan sitten kun yöheräilyt loppuisivat, sitten kun lopettaisin imettämisen, sitten kun lapsi alkaisi ryömimään, konttaamaan, kävelemään, ulkoilemaan enemmän. Ja ihan viimeistään sitten kun hän nukkuisi enää yhdet päiväunet.

Mikään näistä ei vaikuttanut tilanteeseen. Tai vaikutti; kun toiset päiväunet jäivät pois, kersan nukahtamisaika siirtyi tunnilla aiempaan eli kello 24:een. Siinä vaiheessa menin itse töihin ja olisi ollut välillä kivaa, kun omat silmät olisivat pysyneet auki edes vartin lapsen nukahdettua. Eivät pysyneet.

Kaikkea on yritetty ja hyvää tarkoittavia neuvoja on riittänyt. Iltarutiinit ovat pysyneet samoina nyt kaksi vuotta. Olemme koettaneet laittaa aikaisemmin nukkumaan, iltasadut luetaan, kylvyssä viihdytään. Tällä hetkellä tyyppi herätetään aamuisin aiemmin kuin ennen ja päiväunilta tietyn ajan jälkeen. Hän ei voi enää nukkua vähempää kuin jo nukkuu eikä päiväunien pois jättäminen ole vaihtoehto, siitä seuraa hirveitä iltoja ja pahimmillaan rikkinäisiä öitä.

Iltojen aikaistumiseen mikään ei vaikuta. Hirvittävällä työllä olemme saaneet illan nukkumaanmenoajan siirrettyä klo 23:n. Sitä edeltää kahden tunnin nukutustaistelu suoraan helvetistä ja yleensä ollaan jossain vaiheessa iltaa siinä tilanteessa, että sekä äiti että lapsi itkevät. Mikä tarkoittaa, että kun kersa on nukahtanut, äiti tärisee vielä tunnin verran ”olen maailman paskin vanhempi enkä ikinä selviä tästä”-tunnelmissa.

Olen valmis heittämään pyyhkeen kehään. Ehkä on vain aika hyväksyä, että meille on siunaantunut lapsi, joka ei nuku ennen kuin klo 23. Ehkä on aika lakata kuuntelemasta ketään ja lakata syyttämästä itseään.

Ehkä on aika hyväksyä, että Loch Nessin hirviö ei vain osu jokaisen Skotlannissa vierailevan kiikariin.